Kun työyhteisö kohtaa trauman

Työelämä on parhaimmillaan voimavara. Se antaa merkityksellisyyttä, rytmiä arkeen ja yhteisöllisyyttä. Mutta entä kun arki järkkyy ja työyhteisö kohtaa traumaattisen tapahtuman? 

Tällainen tapahtuma työelämässä voi tarkoittaa monia asioita: vakava onnettomuus, äkillinen kuolemantapaus, väkivallan uhka, tietomurto, oikeusjuttu, irtisanomisaalto tai organisaatiota heilauttava epäeettinen toiminta kuuluvat näihin. Näissä hetkissä työn sisältö väistyy hetkeksi taka-alalle, ja tilanteesta selviytyminen nousee pääfokukseksi. 

Traumaattisen tilanteen vaikutus ulottuu yksilöistä koko työyhteisöön. Shokki, hämmennys, pelko ja syyllisyys ovat yleisiä tunteita näissä hetkissä. Toiset vetäytyvät, toiset reagoivat voimakkaasti. Ilmapiiri voi muuttua nopeasti epäluuloiseksi tai hämmentyneeksi, ellei tilanteeseen puututa tietoisesti ja rakentavasti. 

Yksi yleinen harhaluulo on ajatus siitä, että “ammattilainen ei horju edes kriiseissä”. Todellisuudessa haastavat tilanteet koskettavat meitä kaikkia työntekijöistä ylimpään johtoon. Systeemin uudelleen balansoitumisen kannalta onkin tärkeää, että erityisesti kriisin hetkellä organisaatio tunnistaa asioiden avoimen ja perusteellisen läpikäymisen ja psykologisen turvallisuuden luomisen merkityksen. 

Miten eteenpäin? 

Ensimmäinen askel on tilanteen tunnistaminen ja nimeäminen. Johdon ja esihenkilöiden on tärkeää uskaltaa sanoittaa tapahtunut avoimesti. Vaikeneminen tai peittely synnyttää huhuja ja epävarmuutta, mutta tilanteen läpinäkyvä käsittely luo pohjan yhteiselle käsitykselle tapahtuneesta ja siten toipumiselle. 

Tilanteen tunnistamisen jälkeen on aika kohdata sen herättämät tunteet. Yhteisöllinen purkaminen, jonka kautta jokainen saa kertoa kokemuksensa omista lähtökohdistaan, tukee kollektiivista toipumista. Turvallinen ryhmä mahdollistaa tunteiden esille nostamisen ja käsittelyn myös työpaikalla. Tässä vaiheessa ammattilaisten ja asiantuntijoiden osallistuminen voi usein nousta tärkeäksi. Tapahtumaa läpikäyvät istunnot, yksilökeskustelut ja hyvin suunniteltu tilanteen jatkohoito voivat estää pitkäaikaisen psyykkisen kuormituksen kehittymisen. 

Seuraavassa vaiheessa on hyvä pyrkiä rakentamaan toivoa ja merkitystä sekä tukea työyhteisöä uuden suunnan ja uudelleen orientoitumisen löytämisessä. Toipuminen ja eteenpäin meneminen ei tarkoita unohtamista, vaan sen hyväksymistä, että vaikea kokemus on osa yhteistä historiaa. Työhön ja arkeen palaaminen sopivasti annostellen, pienin askelin, auttaa palauttamaan hallinnan tunnetta. 

Johdon ja esihenkilöiden rooli 

Johdon ja esihenkilöiden rooli yksilöiden ja yhteisön eteenpäin menemisessä on konkreettinen, keskeinen ja moninainen: heidän on tuettava sekä yksilöitä että yhteistä toimintaa ja myös selvittävä tapahtuneesta itse eteenpäin. Siksi myös johdon ja esihenkilöiden tueksi tarvitaan usein ohjantaa ja purkumahdollisuuksia. Johtaminen kriisitilanteissa vaatii ylipäätään inhimillisyyttä, läsnäoloa ja myös kykyä myöntää, että kaikkea ei tarvitse kantaa itse tai yksin. 

Työyhteisö ei toivu traumasta itsestään, mutta oikeilla toimilla siitä voi syntyä entistä vahvempi yhteisö. Kriisi voi opettaa kuuntelemaan paremmin, kohtaamaan aidommin ja rakentamaan työpaikkaa, jossa jokaisella on lupa olla monin tavoin tunteva ja kokeva ihminen, myös vaikeissa tilanteissa. 

#trauma #kriisit #johtaminen #tuki #työyhteisöt

Tämä blogi syntyi organisaatiopsykologi Atte Variksen kynästä. Atte on Suomen kokeneimpia trauma- ja kriisipsykologeja, joka on ollut tukemassa monia eri organisaatioita ja yhteisöjä. Atte auttaa organisaatioita kehittymään monenlaisissa olosuhteissa sekä tukee johtajia ja esihenkilöitä heidän kasvussaan kohti autenttista johtajuutta ja itseään.