top of page

Esihenkilön viisaus ei ole tiimiläisten halujen toteuttamisessa

ree

Esihenkilötyössä tulee vastaan jatkuvasti tilanteita, joissa työntekijä esittää toiveita, vaatimuksia tai ehdotuksia. Joku haluaa uuden tittelin, toinen lisää etäpäiviä, kolmas pitää kiinni tehtävistään kynsin ja hampain.

Pohdimme esihenkilöiden coachingryhmässä johtamistilanteita, jotka herättävät kysymyksiä - ja tähän kiteytyi yksi niistä. Ennen kuin vastaat kyllä tai ei, pysähtymisen arvoinen kysymys on: Onko kyse halusta vai aidosta tarpeesta? 


Halu voi olla houkutteleva pikaratkaisu, laastari – mutta pahimmillaan se vie jopa väärään suuntaan. Tarve sen sijaan liittyy johonkin syvempään: hyvinvointiin, arvoihin, kasvuun, johonkin mikä on henkilölle aidosti merkityksellistä.


Kun halu ei riitä – esimerkkejä esihenkilötyön arjesta


  • Titteli vaihtuu, mutta arvostus jää puuttumaan.

    Työntekijä toivoi uutta nimikettä, koska koki, että nykyinen ei vastaa tehtävän vaatimuksia. Esihenkilö kuuli toiveen ja sai kuin saikin asian järjestettyä. Hetken ilo oli suuri – mutta puolen vuoden päästä työntekijä irtisanoutui. Todellinen tarve ei ollut titteli, vaan kokemus arvostuksesta ja nähdyksi tulemisesta yhteisössä.


  • Lisäetäpäivät eivät ratkaisseet ongelmaa.

    Tiimiläinen halusi tehdä etätyöohjeistusta enemmän etätöitä, koska toimistolla keskittyminen ja projektien edistämiseen oli hänelle vaikeaa. Esihenkilö suostui pitkin hampain, mutta pian projektitiimi valitti, etteivät tehtävät edenneet ja kollega oli täysin tavoittamattomissa. Halu toteutui – mutta tarve toimivalle yhteistyölle jäi täyttymättä.


  • ”Haluan tehdä kaiken itse.”

    Erittäin tunnollinen ja vastuuntuntoinen tiimin jäsen halusi pitää kaikki langat käsissään ja haalia tehtäviä itselleen. Hetken asiat sujuivatkin, kunne jaksaminen alkoi horjumaan. Lopputuloksena oli virheitä, uupumista ja turhautumista. Todellinen tarve olisi ollut kasvattaa luottamusta muihin tiimin jäseniin, oppia hellittämään omasta varmuuden tavoittelusta ja asettaa terveitä rajoja tekemiselle – mutta halu esti todellisten tarpeiden tunnistamisen ja uusien taitojen oppimisen.  


  • ”Älä ota asiaa puheeksi.”

    Työntekijä koki kollegan käytöksen ikävänä ja pyysi, ettei esihenkilö ottaisi asiaa puheeksi tämän kanssa. Toive oli lähtökohtaisesti ristiriitainen: ” Voi kun asia korjaantuisi, ilman, että tarvitsee tehdä mitään”.  Todellinen tarve olisi ollut kasvattaa rohkeutta kohdata haastavia tilanteita ja sanoittaa omaa kokemusta ja toiveita yhteistyölle.  


Näissä tarinoissa näkyy sama kaava: halu tarjoaa nopean helpotuksen, pikaratkaisun, mutta jättää todellisen tarpeen piiloon, eikä aitoa muutosta ja kehittymistä tapahdu. Pahimmillaan, halun mukana kulkeminen vie tilannetta jopa enemmän solmuun.


Halu vs. tarve – mitä eroa niillä oikeastaan on?


  • Halu liittyy usein siihen, mikä tuntuu hyvältä tässä ja nyt.

  • Tarve taas koskettaa hyvinvointia, kasvua ja suuntaa pidemmällä aikavälillä.


Halun takaa paljastuu usein syvemmät psykologiset perustarpeet: tulla kuulluksi ja nähdyksi kokonaisena ihmisenä, kokea arvostusta, saada palautetta aikaansaannoksista tai kyvykkyyksistä sekä vaikuttaa itselle merkityksellisiin asioihin tai kokea yhteenkuuluvuutta.


Johtamisen ydintaito: rohkea rehellisyys ja inhimillinen tuki


Esihenkilön viisaus ei ole tiimiläisten halujen toteuttamisessa, vaan heidän syvempien tarpeiden tunnistamisessa. Usein se tarkoittaa epämukavuuden sietämistä: rajojen asettamista, vaikeiden asioiden esille nostamista, rohkeaa rehellisyyttä ja ihmisen ohjaamista toimimaan kohti sitä, mikä on hänelle aidosti merkityksellistä. Hyvä johtaminen auttaa näkemään ja kohtaamaan myös niitä asioita, joita työntekijä ei ehkä haluaisi kohdata – mutta jotka ovat hänelle tarpeellisia.


Tämä vaatii kahta asiaa yhtä aikaa:

  • Inhimillistä hyvää tahtoa – olen sinun puolellasi.

  • Raakarehellistä suoruutta – sanon ääneen sen, mitä näen ja ajattelen olevan sinulle parhaaksi.


Pohdittavaksi

  • Miten sinä toimit, kun työntekijä esittää vahvan toiveen?

  • Milloin viimeksi pysähdyit kysymään: “Tämä mitä haluat – onko se sama kuin mitä tarvitset?”

  • Miten voisit auttaa tiimiäsi tunnistamaan halujen takaa nousevat todelliset tarpeet?



Tämä blogi syntyi organisaatiopsykologi Hanna Poskiparran kynästä. Hanna syttyy projekteista, joissa uudistetaan johtamista, tiimityötä ja organisaatiokulttuuria. Hänen kokemuksensa esihenkilö- ja johtotehtävistä tuo asiakastyöhön syvyyttä ja käytännön näkökulmaa. Netcossa häntä inspiroivat asiakaslähtöisyys sekä iloa ja kunnianhimoa huokuva työyhteisö.



 
 
bottom of page