Muutoksen johtamisesta muuttumisvalmiuden luomiseen

Organisaatioissa on totuttu johtamaan muutoksia kuin projekteja – vaihe vaiheelta etenevinä ja hallittavina prosesseina. Mutta entä jos maailma ei enää toimi niin? Kompleksisessa ja jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä johtaminen ei ole niinkään muutoksen hallintaa kuin yhteisen muuttumisvalmiuden rakentamista. Kyse ei ole vain siitä, mitä muutamme, vaan miten opimme luomaan muutosvalmiutta yhdessä.

Muutosajattelun murros: lineaarisesta hallinnasta eläväksi yhteydeksi

Perinteinen muutosjohtaminen syntyi ajassa, jossa maailma oli ennustettavampi ja riippuvuussuhteet rajallisempia. Muutos nähtiin projektina, jolla on alku, loppu, selkeät tavoitteet ja mittarit. Tällainen lähestymistapa ei kuitenkaan toimi enää, kun toimintaympäristö elää jatkuvassa liikkeessä.

Kun muutosta johdetaan vain tunnistettujen signaalien perusteella, reagoimme menneeseen – emme siihen, mikä on vasta muotoutumassa. Kuten Nora Bateson muistuttaa, meidän tulisi oppia valmistautumaan sellaiseen muutokseen, jonka olemassaolosta ei vielä ole tietoa. Tämä vaatii herkkyyttä havaita, mitä on syntymässä, ei vain sitä, mitä on jo näkyvissä. Tarvitaan kykyä ja aikaa olla elävässä yhteydessä itseen, toisiin ja ympäristöön.

Elinvoimaiset suhteet muutoksen ekosysteeminä

Tietoa ja ymmärrystä ei voi siirtää ihmiseltä toiselle valmiina pakettina. Tieto syntyy suhteissa – yhteisessä kokemuksessa ja dialogissa. Siksi organisaatioiden suurin haaste ei ole tiedon puute, vaan yhteyden puute.

Arkemme täyttyy suoritteista, joissa olemme yhteydessä toisiimme vain tehokkuuden nimissä. Aidolle yhdessä ajattelulle, oppimiselle ja kokeilulle jää vähän tilaa. Johanna Karatmaa kuvaa tätä elinvoimaisen transformaation näkökulmasta: todellinen muutos tapahtuu siellä, missä on tilaa yhteiselle merkityksenmuodostukselle ja uuden näkemiselle.

Systeemiä voi muuttaa vain muuttamalla tietoisuutta.

Johtajana voit kysyä: onko työyhteisössäsi paikkoja, joissa näkemyksiä saa törmäyttää, epävarmuutta tutkia ja uusia oivalluksia kasvattaa? Rakenteet joko mahdollistavat tai estävät tämän.

Kontrollista mahdollistamiseen – luottamusta keskeneräisyyteen

Lineaarinen ajattelu luo illuusion kontrollista. Se tarjoaa turvaa, mutta usein vääränlaista. Kompleksisessa maailmassa hallinnan pyrkimys johtaa helposti pintatason korjailuun, ei syvempään uudistumiseen.

Ilman energiaa ei tapahdu muutoksia. Transformaatioissa energia näyttäytyy aluksi kaoottisuutena: tarvitsee sietää erilaisten näkemysten ja runsaan, sekavan informaation herättämää epävarmuutta. Todellinen muutos edellyttää rohkeutta olla keskeneräisen kanssa ja hyväksyä, että kaikkea ei voi määritellä etukäteen. Uutta luovan muutoksen järjestys syntyy epäyhtenäisyyden ja epävakauden kautta. Kun luomme tilaa kokemuksille, tuntemuksille ja myös tiedostamattomalle ajattelulle, syntyy uudenlaisia havaintoja ja merkityksiä. Juuri näistä syntyy organisaation kyky nähdä toisin – ja muuttua aidosti.

Lopuksi: Johtajuus on yhteisen muuttumisvalmiuden vaalimista

Muutoksen johtaminen ei ole enää vain projektien hallintaa, vaan jatkuvaa ekosysteemin hoitamista. Johtajuus muuttumisvalmiuden maailmassa on kykyä olla yhteydessä – ihmisiin, tilanteisiin ja mahdollisuuksiin, jotka eivät vielä ole näkyvissä.

Nora Batesonin sanoin, tarvitsemme "lämpimiä tietämisen muotoja" – yhteyttä, joka on inhimillistä, kokemuksellista ja avointa. Johanna Karatmaan hengessä elinvoimainen transformaatio syntyy siellä, missä on tilaa dialogille, uteliaisuudelle ja uudelle ajattelulle.

Johtajana voit aloittaa kysymällä: Miten voisin tänään vahvistaa yhteyttä, jossa uutta voi syntyä?

Lähteet:

• Nora Bateson: Combining (2023)

• Johanna Karatmaa: Näkymättömästä ja rajattomasta ei-kenenkään-maasta sekä transoformaatiosta, teoksessa Rajat ja Rajantajut (toim.) J.Onnismaa ja L. Unkari-Virtanen

• Petri Hurskainen: Kun kaikki vaikuttaa kaikkeen – kaaosteoria työnohjauksessa. (2025) Teoksessa Monimuotoinen työnohjaus ja työnohjaajakoulutus (toim. A.Kallasvuo, A.Koski, S.Karvinen-Niinikoski, S.Keskinen.(2017)