Kaaospilottina työelämän turbulenssissa

Kompleksisuusajattelussa kaaos voidaan määritellä järjestyksen monimutkaiseksi ilmentymäksi. Tätähän se työelämä ajoittain on. Asiat ovat monisyisiä; työntekijöiden, tiimien ja organisaatiosysteemien arkeen vaikuttavat lukuisat asiat. Epidemiat pakkosopeuttavat uusiin työtapoihin ja maailmanpolitiikan vaikutukset ovat arvaamattomia. Globaalit talouspyörteet heijastuvat Suomeen, muutosneuvottelumylly pyörii ja arki tuntuu paljoudessaan haastavalta hallita. Lisätään tähän vielä työelämän ulkopuoliset oman elämän haasteet ylä- ja alamäkineen. Ei ihme, että monen säiliö tuntuu ajoittain täydeltä ja arki kaoottiselta. Miten tätä monimutkaisuutta voisi hallita?

Kompleksisuusajattelu erittelee kaaoksen hallintaan muutamia tapoja. 

Ensimmäinen metodi on kontrolli.

Kärjistettynä ilmaisten kontrolloija uskoo, että työmaailman moninaisuus ja kompleksisuus ovat hallittavissa; jos kaiken suunnittelee ja mikromanageeraa tarpeeksi hyvin, ongelmia ja odottamattomia yllätyksiä ei synny. Kontrolloija elää kellokoneistouskomuksen vallassa, jonka mukaan maailma on järjestyksessä, ennustettava ja alkupremissit täydellisesti hallitsemalla lopputulema voidaan tietää tarkasti. Yksilöpsykologisella tasolla voidaan tässä yhteydessä usein puhua kontrollin ja hallinnan tarpeesta, joka projisoidaan lähi-/ työympäristöön.

Toinen tapa hallita moninaista todellisuutta on uhkapeli/lantinheitto.

Uhkapeluri ratkaisee työyhteisöönsä liittyviä seikkoja ja tekee päätöksiä sattumanvaraisen päätöksentekoprosessin avulla. Tässä paradigmassa nähdään kaaoksen olevan niin hallitsematonta, että siihen on turha yrittää vaikuttaa. Suunnittelussa ja asioiden kontrolloinnissa ei ole järkeä, koska yllättävät ja oman hallinnan ulkopuolella olevat seikat tulevat kuitenkin määräämään asioiden kulun. Täten on helpompi arpoa päätöksiä, "heittää lanttia" ja katsoa, kuinka käy. Tämän toimintamallin ongelmana on tietysti vastuun välttäminen: on helpompi syyttää kompleksisuutta ja kaiken arvaamattomuutta ongelmista kuin yrittää itse selvitä tilanteista ja jäsentää maailmaa. 

Kolmatta näkökulmaa kompleksisuuden hallintaan kutsutaan kaaospilottina toimimiseksi.

Kaaospilotin voidaan nähdä toimivan kahden edellä mainitun ongelmanratkaisijatyypin välimaastossa. Kaaospilotille on ominaista se, että hankalissa tilanteissa hän ei antaudu kaaoksen armoille tai yritä hallita sitä täydellisesti. Sen sijaan hän yrittää navigoida todellisuuden monimutkaisuudessa ja ehkä jopa nähdä kaaoksen mahdollisuutena hyvään ja luovaan ongelmanratkaisuun.  Tärkeää on ymmärtää, milloin on aika tarkentaa, hahmottaa ja ohjeistaa ja toisaalta tajuta, milloin voi antaa tilaa spontaanille luovuudelle, itseorganisoitumiselle ja strukturaaliselle väljyydelle. Lisäksi kaaospilotti ymmärtää, että organisaatioissa ilmenevät ongelmat voivat johtua kompleksisten systeemien peruspiirteistä ennemmin kuin liiallisesta tai riittämättömästä todellisuudenhallinnasta: monimutkaisessa työelämässä haasteet kuuluvat asiaan. 

On tietenkin selvää, että kukaan ei lukkiudu staattisesti yhteen toimintamalliin, mutta hauskana ja hyödyllisenä ajatusleikkinä kukin voi pohtia, että tunnistaako yllä olevista omia toimintamallejaan monimutkaisissa ja haastavissa työelämän tilanteissa. Mitä ominaisuuksia tai taitoja sinä haluaisit kehittää oman työsi arjessa?

Tämän kertaisen blogimme kirjoittajana Netco Advisors Oy:n organisaatiopsykologi Atte Varis. Atten tavoitat atte.varis@netco.fi.